Marraskuun nainen

Mikä sai sinut lähtemään kansainväliseen toimintaan?

Jatkuva kiinnostus ja voimakas halu ihmisoikeuksien ja tasa-arvon edistämiseen maailmassa. Suurin innoittajani on ollut Helvi Sipilä ja hänen työnsä maailman naisten aseman parantamiseksi.

Kun Suomen ulkoministeriö kutsui minut haastatteluun kesällä 1973 olin valmis aloittamaan työni kehitysyhteistyöosaston kouluttajana. Vuonna 1974 kävin ulkoministeriön kansanvälisten asioiden valmennuskurssin, KAVAKU-5. Jouduin kuitenkin pyytämään virkavapautta jo seuraavana vuonna.

Aloitin toisen elämäni uran vuoden 1975 eduskuntavaaleissa kansanedustajana. Virkavapaus ministeriöstä oli automaattinen ja pakollinen. Olin ensimmäinen eduskuntaan valittu suoraan ulkoministeriöstä. Yritin edustajan työni aikana tuoda esiin paljon ulkopolitiikkaan, erityisesti kehitysyhteistyöhön liittyviä kysymyksiä. Olin myös Pohjoismaiden Neuvoston ja Parlamenttien välisen liiton (IPU) Suomen valtuuskuntien jäsen. Nämä toivat mukanaan kansainvälisiä konferensseja ja kokouksia eri puolilla maailmaa.

Osallistuin 1981 kutsuttuna USA:n ulkoministeriön ”International Communication Agency:n” laajaan USA:n ”A Pluralistic Society” hankkeeseen eri puolilla Yhdysvaltoja. Pääaiheena olivat vähemmistöt eri osavaltioissa.  

Unohtumattoman vaikutuksen elämääni teki vuonna 1977 kollegani Kaarina Suonion kanssa suorittamamme selvitysmatka Etelä-Afrikan apartheid-yhteiskunnan vaikutuksista naisten asemaan. Tapasimme eri puolilla maata, myös Namibiassa, useita henkensä uhalla rotuerottelua vastustavia yhteisöjä ja ihmisiä. Raportoin osaltani matkan tuloksista YK:n Ihmisoikeusneuvostossa Genevessä.    

Ulkomailla asuminen

Kansanedustajatyöni päätyttyä 1983 palasin ulkoministeriöön entiseen virkaani. Vajaan kahden vuoden kuluttua anoin jälleen virkavapautta ja sain sen seurattuani miestäni Toivo Mäkystä Bahrainiin hänen alettuansa siellä työn Suomeen sitoutuneessa riskienhallintayhtiössä. Hänet oli nimitetty myös Suomen kunniakonsuliksi ja hän palkkasi minut hoitamaan konsulaatin (Consular Agency of Finland) käytännön asioita. Tämä kesti neljä vuotta. Aika antoi minulle mahdollisuuden tutustua aivan uuteen kulttuuriin ja samalla myös laajaan kansainväliseen yhteisöön. Teimme Vantaan BPW:n kanssa ikimuistettavan matkan Bahrainiin myöhemmin vuonna 1981! Pitkä virkavapautumiseni ulkoministeriöstä päättyi, kun vuodenvaihteessa 1989–1990 muutimme Lontooseen. Osan aikaa autoin Suomen opetusministeriön CIMOa suomalaisten nuorten kesätyöpaikkojen hakuprosesseissa.  

Lähes kymmenen vuotta keskeytymätön ulkomailla asuminen helpotti varmasti siirtymistäni elämäni kolmanteen vaiheeseen.

Kansainvälinen siviilikriisinhallinta

Kosovo

Vuoden 1999 kesäkuussa Jugoslavian hajoamissotien jälkeen Kosovossa käynnistyi jälleenrakennus. YK oli ottanut haltuunsa koko maan hallinnon. Henkilöstöä koottiin eri puolilta maailmaa rakentamaan valtiota, sen hallintoa ja koko infrastruktuuria. Suomi osallistui tähän ja minut rekrytoitiin hallinnon kehittämiseen. Syyskuussa olin jo Etelä-Kosovossa Prizrenin kaupungissa ja pian sen kaupungin pormestari. Työnä oli perustaa teamini kanssa kaupunkiin niin virkahenkilö- kuin poliittinen järjestelmä sekä valvoa kaikkien teknisten hankkeiden toteutusta. Pitkäaikainen kunnallispoliittinen kokemukseni auttoi tehtävässä, vaikka tyhjästä rakentaminen olikin uutta! Tämä äärimmäisen raskas mutta innoittava työni kesti osaltani vuoden verran. Kirjoitan osuuteni tässä työssä "Suomalaisten kovat paikat Balkanilla"-kirjassa (Tammi 2008).

Kosovo, Pohjois-Makedonia, Moldova

Olin uudelleen Kosovossa 2007–2008. Tällä kertaa ulkoministeriön rahoittaman IOM:n nelivuotisen ihmiskaupan vastaisen hankkeen loppuun saattamiseksi Kosovossa ja Makedoniassa (Pohjois-Makedonia). Tehtäväkenttäni oli osin uusi, vaikka olin jo aikaisemmin joutunut tekemisiin organisoituneen rikollisuuden kanssa. Tarkoituksena oli kouluttaa molempien maiden ihmiskaupan vastaisissa tehtävissä olevat soveltamaan maittensa- ja kansainväliset toimintaohjelmat käytäntöön.  Tämä toimeksianto johdatti minut vastaavanlaiseen työhön Moldovassa. Vuoden verran lähinnä koulutin Moldovan sisäasiainministeriön henkilöstöä maan ihmiskauppaohjelman toteuttamiseen.

Itä-Timor ja Indonesia ja muita vaalitarkkailutehtäviä

Vuonna 2006 YK:n turvaneuvoston päätöksellä koottiin viisihenkinen työryhmä selvittämään Itä-Timorin (Timor Leste) hallinnon tilannetta. Olin nimetty Suomen, tuolloin vähiten korruptoituneen maan edustajana joukkoon. Urakka oli nopea mutta tehokas. Muutamissa viikoissa oli kartoitettu maan hallinnon eri sektoreiden tilanne ja koottu raportti sekä suositukset. Oma työni keskittyi eduskuntaan, ihmisoikeuksiin, kansalaisjärjestöihin sekä naisten asemaan. Valitettavasti Itä-Timorin hallinto ei tuolloin vielä ollut riittävän kehittynyt pitkän sodan jälkeen. Suosituksistamme huolimatta maassa käynnistyi uusi sisäinen konflikti melko pian.

Suomi on toiminut aktiivisesti EU:n ja ETYJ:n vaalitarkkailuhankkeissa. Olen itse osallistunut Kosovossa, eri puolilla Indonesiaa useissa vaaleissa, Madagaskarissa ja Valkovenäjällä vaalitarkkailuun. Kaikki tehtävät ovat olleet erilaisia ja kukin tehtävä sisältää oman tarinansa. Olen aina kiinnittänyt erityis- huomiota naisten äänestysaktiivisuuteen.  Kunkin työn tuloksesta laaditaan tarkat raportit.

Afganistan

Kävin ensimmäisen kerran Afganistanissa vuonna 2004, kolme vuotta USA:n ja NATO-joukkojen tultua maahan. Kartoitimme silloisen Suomen UNIFEMn (UNWOMEN) toiminnanjohtaja Leena Schmidtin kanssa afgaaninaisten elämää helpottavan avun tarvetta. Yhdessä Afganistanin UNIFEMin kanssa aloitimme kylätasolla tapahtuvan naisten oikeusapuhankkeen. Kävin arvioimassa sen vuonna 2008 Suomen UNIFEMin Julia Evansin kanssa. Hanke oli laajentunut useisiin maakuntiin. Sen onnistumisesta ja tarpeellisuudesta kertoi vielä käytössä oleva laatimamme toimintaohjelma, kun menin seuraavan kerran maahan.

Se tapahtui vuonna 2012, jolloin toimin kaksi vuotta EU:n noin 500 henkisen poliisikoulutushankkeen (EUPOL) yhdeksän jäsenisen ihmisoikeus- ja tasa-arvo yksikön vetäjänä. Tehtävämme oli tasa-arvo- ja oikeusvaltio käsitteen vieminen afgaanipoliisien ja syyttäjien koulutukseen, sisäasiainministeriön poliisiyksikön henkilökuntaan, poliittisille päätöksentekijöille sekä jopa eri Euroopan maista tulleille poliisikouluttajille. Laajin tehtäväni oli koota maahan naispoliisiverkosto. Maassa, jossa mies ei voi tutkia naista esimerkiksi kotiväkivaltatilanteissa on naispoliisin läsnäolo välttämätöntä. Myös sisäasiainministeriö alkoi ymmärtää tämän ja naispoliisiyksikkö kohotettiin tasavertaiseksi muun poliisiosaston kanssa.

Työhöni kuului myös jatkuva yhteydenpito sekä paikallisiin että kansainvälisiin naisjärjestöihin ja muun muassa parlamentin naisverkostoon. Tapaamisia järjestettiin säännöllisesti heikentyvän turvallisuustilanteen salliessa.

Valitettavasti moni 20 vuotta kestänyt työ on jäänyt Afganistanin Taleban hallinnon pysäyttämäksi. Valitettavaa on myös, että yrityksistäni huolimatta Suomi ei auttanut vuoden 2021 evakuoinnissa yksikköni afgaani työntekijöitä. Lähimmät heistä ovat nyt Saksassa, Hollannissa ja Kanadassa. Näissä he jatkavat afgaaninaisten tukemista monin tavoin ja keinoin. He olivat mukana kehityksen pohjan luonnissa.  Nyt se odottaa uutta tulemistaan.